15.2. tarinat: Ajatuksia tuolitapahtumasta
Maanantaina 15.2. vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää. Sylva on useina vuosina järjestänyt Helsingissä, Kampissa Tuolitapahtuman. Tuolitapahtumassa Narinkkatorille on aseteltu yhtä monta tuolia kuin viime vuonna on sairastunut tai menehtynyt lapsia syöpään. Vuonna 2020 sairastui 167 ja menehtyi 21 alle 16-vuotiasta lasta ja nuorta.
Vuonna 2021 Tuolitapahtumaa ei koronan vuoksi järjestetä, mutta Sylvan verkkosivuilla ja sosiaalisen median kanavissa julkaistaan 15.2. alkavalla viikolla tarinoita perheistä, joita syöpä on koskettanut. Julkaisemme tekstijuttuja, videoita ja podcasteja, joissa kuullaan kuinka arki on muuttunut sairauden myötä.
Tuolitapahtuman herättämiä tunteita ja ajatuksia:
”Todella hiljaiseksi veti. Lapsi oli tuolloin tosi pieni, 4-vuotta ja juoksenteli itse ympäriinsä iloisena. Tilanne tuntui erikoiselta; surulliselta ja onnelliselta yhtä aikaa. Koen tapahtuman todella tärkeäksi sekä syöpäperheille, että tietoisuuden lisäämiseksi.”
4-vuotiaan tytön äiti
”Tuntui surulliselta, epäuskoiselta, pysähdyttävältä. Todennäköisyys että syöpä osuu oman lapsen kohdalle on pieni, mutta katsoessa n. 150 tuolia, luku näyttää valtavalta kun tietää miten syvästi se koskettaa jokaista sairauden kanssa taistelevaa lasta ja perhettä joka vuosi.”
8-vuotiaan pojan äiti
”Itselle se oli todella koskettava hetki ja kosketti syvältä tajuta, kuinka moni muukin on kokenut saman.”
Tyttö 15 vuotta
”Tuntui surulliselta nähdä monta tuolia, mutta havainnollisti asian hyvin. Samalla tuntui jotenkin lohdulliselta; emme ole ainoita.”
3-vuotiaan lapsen äiti
”Hänen tuolinsa oli siellä helmikuussa 2020. Pelotti ja ahdisti. Onko hänen tuolinsa joskus valkoinen? Pysäyttävä ja konkreettinen asia.”
9-vuotiaan pojan äiti
”Tuntui todella surulliselta. Minun lapseni tuolilla paloi kynttilä.”
Sydämeni on murtunut miljooniin palasiin. Tyttöni kuoli 14-vuotiaana.
14-vuotiaana menehtyneen äiti
”Sydämeen sattui tiedostaa, että yksi tuoleista on meidän tyttären. Kuitenkin toivon, että emme koskaan joudu näkemään valkoista tuolia.”
Vuoden ikäisen tytön äiti
”Oli koskettava, pääsimme koko perhe käymään tapahtumassa, myös tyttäreni, jolle tuolin näkeminen oli iso asia.”
15-vuotiaan tytön äiti
”Hetki oli pysäyttävä. Niin monta pientä tuolia. Kävimme viemässä poikani tuolille kuvan Paavo Pesusienestä, joka oli tykätty hahmo” sairaalapäivinä.
3-vuotiaan lapsen äiti
”Itku tuli ja pohjaton suru näiden kaikkien lasten vuoksi.”
4,5-vuotiaan lapsen äiti
Kun lapsi sairastuu syöpään, tavallinen arki katoaa.
Elämä muuttuu ennakoimattomaksi ja perusturva järkkyy.
Puolusta
syöpään sairastuneen lapsen ja nuoren perheen
oikeutta tavalliseen arkeen.
