Hoito on samanlaista

Aluksi lääkäri ja väitöskirjatutkija Anniina Kyrönlahden oli vaikea uskoa, että hänen tutkimuksensa tulokset ovat totta. Hän oli tehnyt tutkimustaan reilusti yli vuoden, kun hän tarkasteli ensimmäisiä tuloksia. Hän pyöritteli niitä kollegojensa kanssa moneen kertaan ja varmisti, ettei heiltä vaan ole jäänyt huomaamatta mitään, mikä vaikuttaa tulokseen. Mitään sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Tulos oli yksiselitteinen.

Teksti Anne Ignatius

Vanhempien tulot vaikuttavat merkittävästi siihen, miten todennäköisesti syöpään sairastunut lapsi selviää.

Laaja aineisto osoitti, että mitä enemmän vanhemmat ansaitsevat, sitä todennäköisemmin lapsi on elossa viiden vuoden kuluttua sairastumisesta. Varakkaiden vanhempien lapsilla on jopa 30 prosenttia pienempi riski kuolla syöpään kuin vähävaraisten vanhempien lapsilla.

Jos 100 lasta sairastuu syöpään ja heidän vanhempansa kuuluvat korkeimpaan tuloluokkaan, viiden vuoden kuluttua sairastumisesta lapsista 86 on elossa.

Jos 100 lasta sairastuu syöpään ja heidän vanhempansa kuuluvat matalimpaan tuloluokkaan, viiden vuoden kuluttua sairastumisesta lapsista 79 on elossa.

Siinä on 7 lapsen ero.

Jossain muussa, köyhemmässä tai muuten eriarvoisemmassa maassa tuloksen voisi ymmärtää, mutta että näin tapahtuu meilläkin, hyvinvointivaltio Suomessa. Sitä on vaikea käsittää.

Aikaisemmin, ennen väitöstyönsä aloittamista, Kyrönlahti ajatteli, että yhteiskuntamme olisi edes jossain määrin tasa-arvoinen, että ainakin kaikki pääsisivät hoitoon yhtä hyvin ja helposti.

”Mutta eihän se niin ole.”

Hoito on samanlaista

Anniina Kyrönlahti työskentelee Helsingissä Uudessa lastensairaalassa. Siellä hoidetaan vaativaa hoitoa tarvitsevia, esimerkiksi syöpää sairastavia lapsia. Tutkimus on ensimmäinen osa hänen väitöskirjaansa, jota hän tekee osa-aikaisesti Suomen Syöpärekisterin leivissä.

Kyrönlahti on miettinyt paljon, mistä tulokset johtuvat. Tutkimus on niin sanottu rekisteritutkimus. Se tarkoittaa, että tiedot on saatu tilastoista, ja tilastot antavat aina vain rajatun määrän tietoa. Ne eivät tee johtopäätöksiä. Sen vuoksi Kyrönlahti voi vain spekuloida.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vain syövästä johtuvia kuolemia. Jos kuolema johtui jostain muusta syystä, se rajattiin pois. Esimerkiksi mahdolliset muut vakavat sairaudet tai onnettomuudet eivät selitä eroja kuolleisuudessa.

Mikä sitten selittää?

Lääkärit tekevät diagnooseja sulkemalla pois sairauksia. Ensimmäisenä Kyrönlahti sulkee pois sen syyn, että syöpää sairastavia lapsia hoidettaisiin eriarvoisesti.

Suomessa syövän hoito on maailman kärkiluokkaa. Kaikki syöpään sairastuneet lapset hoidetaan yliopistosairaalassa.

Suomessa on viisi yliopistosairaalaa: Helsingissä, Kuopiossa, Oulussa, Tampereella ja Turussa. Niiden välillä osa hoidoista on keskitetty. Esimerkiksi kaikki kantasolusiirrot tehdään Helsingissä.

Muuten hoito on kaikissa sairaaloissa samanlaista. Lasten syöpiä hoidetaan kansainvälisten hoitoprotokollien mukaan, ja lääkärit ja koko hoitohenkilökunta tekevät muutenkin paljon yhteistyötä. Yksittäinen lääkäri ei siis päätä hoidosta, vaan hän seuraa tarkasti ohjeita.

Kärjistäen se on vähän niin kuin keittokirjaa lukisi, tosin ohjeita joudutaan toki myös soveltamaan.

Toiseksi Kyrönlahti sulkee pois sen syyn, että erot kuolleisuudessa johtuisivat siitä, että pienituloisten vanhempien lapset eläisivät ja söisivät epäterveellisesti. Ainakin hän pitää sitä epätodennäköisenä, että näin suuri ero kuolleisuudessa selittyisi elintavoilla.

Lasten syövät ovat biologisesti erilaisia kuin aikuisten syövät. Ei tarkalleen tiedetä, mikä lasten syövät aiheuttaa, mutta ei ole näyttöä siitä, että ne johtuisivat esimerkiksi epäterveellisistä elämäntavoista.