Hoiva voi vaikuttaa selviämiseen
Lapsuudessa saatu hoiva voi kuitenkin suojata lasta. Se tiedetään, että rakkaus ja hoiva tukee lapsen psyykkistä terveyttä ja vaikuttaa lapsen aivoihin.
Hoiva saattaa suojata lasta myös geenitasolla. Siitä antaa viitteitä Helsingin yliopiston evoluutiobiologian dosentti ja ekologian professori Emma Vitikaisen tutkimus. Hän on selvittänyt, miten hoiva vaikuttaa seepramangustien poikasten kromosomeihin, tarkemmin ottaen telomeereihin.
Telomeeri on kromosomin osa, joka suojaa kromosomia kulumiselta ja ennenaikaiselta vanhenemiselta. Kromosomin ennenaikainen vanheneminen voi lisätä riskiä sairastua moniin vakaviin sairauksiin.
Seepramangusti on pari kiloa painava nisäkäs. Se on yleinen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Kansainvälinen tutkimusryhmä on tutkinut seepramangusteja Itä-Afrikassa sijaitsevassa Ugandassa viimeiset 20 vuotta. Vitikainen on kuulunut ryhmään vuodesta 2010.
Vitikainen on tarkastellut erityisesti sitä, miten sekä poikasena koettu että äidin stressi vaikuttaa seepramangustin ikääntymiseen ja terveyteen. Vitikaisen mukaan tuloksia voi verrata ihmiseen.
”Mangusti ja ihminen ovat toki monella tavalla erilaisia, mutta niiden fysiologia on hyvin samankaltainen”, hän sanoo.
Seepramangustit ovat yltiösosiaalisia. Naaraat ovat tiineenä aina samaan aikaan, ja ne synnyttävät aina samana päivänä ja samaan pesään. Sen jälkeen pennut sekoittuvat, eikä kukaan tiedä, kuka on kellekin sukua.
Kun mangusti lähtee pesästä, se saa oman huoltajan. Huoltaja voi olla sattumalta oma vanhempi tai kuka tahansa muu mangusti. Yleensä huoltaja on uros. Se opettaa pienelle mangustille, kuinka maailmassa selviää.
Parhaimmat huoltajat saavat ne pennut, jotka ovat jo valmiiksi kookkaita eli hyväosaisia. Hyväosaisuus kasautuu myös mangusteilla.
Tutkimusryhmä halusi selvittää, mistä tämä johtuu. Voisivatko hyväosaiset mangustit olla geneettisesti erilaisia kuin muut?
Tämän selvittämiseksi mangusteille tehtiin koe, jossa mangustinaaraita kohdeltiin tietoisen eriarvoisesti. Kolmen vuoden ajan Emma Vitikainen ja muut tutkimusryhmän jäsenet jakoivat jokaisen tiineenä olevan mangustijoukon kahteen ryhmään. Toiselle ryhmälle he syöttivät paistettua kananmunaa, josta mangustit saivat lisäravinteita. Toinen ryhmä jäi ilman.
Tutkijat seurasivat päivittäin radiopantojen avulla mangustien liikkeitä ja ympäristön vaihtelua, esimerkiksi sademääriä. He myös punnitsivat mangustit säännöllisesti.
Neljä kertaa vuodessa tutkijat veivät mangustit laboratorioon, jossa niiltä otettiin veri- ja ulostenäytteitä. Verestä tarkasteltiin ikääntymisen merkkejä, kuten telomeerien kulumista, ja ulosteesta stressihormonien tasoja. Dna-näytteiden perusteella määriteltiin sukulaissuhteita.
Kuten odotettavissa oli, kananmunaa saaneet, hyväosaiset naaraat lihoivat enemmän ja saivat suurempia poikasia kuin muut. Hyväosaisten emojen poikaset saivat myös paljon hoivaa, ja ne kokivat vähän stressiä.
Tutkijat päättelivät, että hyväosaisilla mangustiemoilla on enemmän voimavaroja ja aikaa hoitaa poikasia kuin huono-osaisilla mangusteilla.
Yllättävää oli se, että hyväosaiset mangustiemot eivät kuitenkaan hoivanneet eniten hyväosaisia pentuja vaan niitä huono-osaisia, joiden emoja ei ollut ruokittu kananmunalla. Eli eriarvoisuuskokeessa eniten hoivaa saivat huono-osaiset pennut.
Yleensä emot eivät ole pääasiallisia hoivaajia, mutta näyttää siltä, että tässä tutkimusasetelmassa juuri ne naaraat, joilla oli lisäresursseja, kohdistivat ne heikoimpiin poikasiin.
Hyväosaisten naaraiden käytös on evoluutionäkökulmasta loogista. Hyvinä aikoina kannattaa satsata siihen, että heikoimmatkin poikaset, jotka normaalisti eivät selviäisi, kasvatetaan aikuisiksi. Ne ovat ikään kuin varalla, jos vahvemmat pennut jostain syystä kuolevat.
Jos emo ei tiedä, kuka on kenenkin poikanen, se kohdistaa energiansa heikoimpiin, ainakin jos sillä on paljon energiaa käytettävissä. Kun menee hyvin, on varaa auttaa myös huonommassa asemassa olevia.
Tutkijat halusivat saada myös geneettisiä tietoja. Sitä varten he mittasivat mangustien telomeerit. Tulos yllätti.
Tutkijat olettivat, että hyväosaisten mangustien pennuilla olisi pidemmät telomeerit kuin huono-osaisten pennuilla. Pitkät telomeerit ennustavat pitkää elinikää, sillä ne suojaavat kromosomia paremmin kuin lyhyet, ja hyväosaiset mangustit – kuten eläimet ja ihmiset yleensä – elävät kauemmin kuin huono-osaiset.
Mutta kokeessa hyväosaisten pennuilla olikin lyhyemmät telomeerit. Tutkijat päättelivät sen johtuvan siitä, että ne saivat vähemmän hoivaa kuin huono-osaisten pennut.
Todennäköisesti varhainen hoiva oli vaikuttanut telomeerien pituuteen ja näin tasannut hyvä- ja huono-osaisten mangustien terveyseroja.
Tuloksesta ei voi vetää yksioikoisia johtopäätöksiä ihmisiin ja siihen, voiko lapsena saatu hoiva pidentää myös ihmisten telomeerien pituutta. Emma Vitikainen pitää sitä kuitenkin mahdollisena.
Joka tapauksessa on selvää, että hoiva lieventää stressiä niin ihmisellä kuin muillakin eläimillä, ja se saattaa sitä kautta myös estää telomeerien ennenaikaista lyhenemistä varsinkin tilanteissa, joissa muita stressitekijöitä on vähän.
Läheiset sosiaaliset suhteet ja lapsena saatu hoiva saattavat vaikuttaa myös sairaudesta selviytymiseen, Vitikainen sanoo. Eivät yksin, mutta yhdessä monen muun tekijän kanssa.
Perinnöllinen alttius ja sattuma vaikuttavat selviämiseen.
Mutta jos perheellä on paljon muita, esimerkiksi toimeentuloon liittyviä haasteita, ja jos vanhempien ei ole mahdollista omistautua lapsen hoitoon niin kokonaisvaltaisesti kuin he ilman ongelmia osallistuisivat, sillä voi olla merkitystä lapsen fysiologiaan.
Vitikainen painottaa, että vanhempien kyky tai varsinkaan halu hoivata lastaan ei riipu millään tavalla tulotasosta. Kuitenkin pienituloisissa perheissä vanhempien voi olla vaikeaa tai mahdotonta käyttää ylimääräistä aikaa lapsen hoitamiseen ilman, että perheen talous romahtaa. Sillä voi olla vaikutuksia lapsen sairauden etenemiseen ja siitä paranemiseen.
”Yllättävän pienetkin lapset kantavat huolta perheen toimeentulosta ja vanhempien jaksamisesta.”
Tutkimus Ugandassa jatkuu. Seuraavassa vaiheessa tutkijat seuraavat eriarvoisuuskokeessa syntyneiden poikasten elämää aikuisena. Mangusteilta otetaan karvanäytteitä, joista mitataan kortisolitasoja ja stressialttiutta.
Tavoitteena on myös seurata, miten ruokintakoe vaikuttaa seuraaviin mangustisukupolviin. Se auttaa ymmärtämään, missä määrin varhaisen stressin vaikutukset periytyvät sukupolvelta seuraavalle.
Tutustu Emma Vitikaisen tutkimukseen.
Linkkejä tutkimuksiin: