Löytyykö selitys kromosomin osasta?
Solun sisällä on kromosomeja. Kromosomit koostuvat dna-jaksoista. Kromosomi on ikään kuin pitkä ketju, jossa on monta dna-jaksoa peräkkän. Dna-jaksoissa on geenejä, eli ne sisältävät paljon erilaista informaatiota esimerkiksi siitä, miltä näytämme.
Kromosomi kuluu ja rispaantuu käytössä, eli solujen jakautuessa, kuin kengännauha. Siksi kunkin kromosomin päässä on kappale dna-jaksoa, jossa ei ole informaatiota. Se on ikään kuin suojaava tulppa, joka estää kromosomia koodaavia osia kulumasta ja siten geenejä häviämästä. Tämän osan nimi on telomeeri.
Kun solu jakautuu esimerkiksi silloin, kun lihakset kasvavat tai iho uudistuu, kromosomi kahdentuu ja lyhenee. Mutta se osa ei lyhene, joka sisältää informaatiota. Ainoastaan kromosomin loppuosa eli telomeeri lyhenee.
Asiaa voi havainnollistaa ajattelemalla, että kopioisi kirjaa kopiokoneella, joka jättää joka sivun lopusta pari riviä pois. Kirjan juonen ja kokonaisuuden kannalta emme tietenkään halua, että sivuilta puuttuu oleellista tietoa. Tilanteen voi korjata niin, että kirjoittaa joka sivun loppuun muutaman rivin merkityksetöntä tekstiä, vaikka satunnaisia kirjaimia peräkkäin. Kun kirjaa kopioi, tämä merkityksetön osa jää pois, mutta se ei haittaa.
Telomeeri lyhenee joka kerta, kun solu jakautuu. Mutta rajansa kaikella. Telomeeriä ei riitä ikuisesti, vaan lopulta informaatiota sisältävä osa tulee vastaan. Kun telomeeri on liian lyhyt, solu ei voi enää jakautua.
Silloin solu on vanhentunut, ja se siirtyy lepotilaan tai lopulta kuolee. Osa soluista kuitenkin hangoittelee vastaan eikä siirrykään lepotilaan. Ne muuttuvat kuolemattomiksi ja alkavat jakautua välittämättä siitä, mitä ihmisen elimistölle tapahtuu. Kuolematon voi kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta, mutta kuolemattomat, hallitsemattomasti jakaantuvat solut aiheuttavat syöpää. Normaalisti toimiva ja oikean pituinen telomeeri suojaa geenejä. Se voi myös estää epätyypillisten, epästabiilien solujen syntyä.
Telomeerien pituus vaihtelee eri ihmisillä. Joillain telomeerit ovat pitkiä, joillain lyhyitä. Pitkät telomeerit ovat toivottavampia, koska niin kauan kuin ne voivat lyhentyä, ne suojaavat dna:ta ja geenejä ja osaltaan edistävät terveyttä. Ne esimerkiksi voivat estää syöpäsolujen syntymistä.
Telomeerien pituus ei määrity mielivaltaisesti, vaan niitä lyhentävät esimerkiksi vanheneminen, runsas alkoholinjuominen ja psykososiaalinen stressi.
”Hurjinta on se, että telomeerit voivat alkaa lyhentyä ennenaikaisesti jo ennen kuin lapsi on syntynyt, koska äidin stressi vaikuttaa myös lapseen”, Emma Vitikainen sanoo.
Telomeerit ovat olemassa jo silloin, kun munasolu hedelmöittyy. Ne muotoutuvat koko ihmisen eliniän ajan, mutta koska prosentuaalisesti suurin osa kasvusta eli solunjakautumisesta tapahtuu sikiövaiheessa, myös telomeerien lyheneminen on tällöin nopeimmillaan.
Tuoreessa tutkimuksessa osoitetaan, että vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa siihen, minkä mittaiset telomeerit lapsella on syntyessään. Köyhimpien perheiden lapsilla on lyhyemmät telomeerit kuin rikkaiden.
Todennäköisesti se johtuu siitä, että köyhyyden aiheuttamaa stressiä kokevan äidin elimistö erittää raskauden aikana tavallista enemmän kortisolia ja muita stressihormoneja, jotka kiihdyttävät telomeerien lyhenemistä.
Jos äidillä on paljon stressiä, sikiön telomeerit lyhenevät. Silloin syntyvällä lapsella on jo valmiiksi paljon epästabiileja, vanhentuneita soluja.
”On mahdollista, että se huonontaa ennustetta sairastua syöpään ja selviytyä siitä.”
Ainakin aikuisilla psykofyysinen stressi lisää joidenkin syöpätyyppien riskiä. Esimerkiksi rintasyövän riski kasvaa, jos lapsena on kokenut köyhyyttä tai väkivaltaa. Stressi voi myös heikentää todennäköisyyttä selvitä syövästä ja vaikuttaa siihen, kuinka hoidot tehoavat.
Sitä ei tiettävästi ole tutkittu, lisääkö stressi myös lasten riskiä sairastua syöpään, mutta laaja, elokuussa 2020 julkaistu tanskalainen tutkimus antaa viitteitä, että näin saattaa olla. Tutkimuksessa tarkasteltiin yli miljoonan ihmisen lapsuudenaikaisia kokemuksia ja sitä, miten kokemukset vaikuttavat fyysiseen ja mielenterveyteen, kun lapsesta kasvaa nuori ja nuori aikuinen.
Heidän joukostaan nousi esiin pieni huono-osaisten, vastoinkäymisiä kokeneiden riskiryhmä, johon kuului 3 prosenttia kaikista tutkimukseen osallistuneista. He kuolivat 4,5 kertaa muita useammin onnettomuuksissa, itsemurhaan – ja syöpään.
Siitä on ristiriitaisia tuloksia, onko köyhien lapsilla enemmän syöpiä kuin rikkaiden lapsilla. Eri syöpätyypeistä on saatu erilaisia tuloksia.
Joka tapauksessa stressihormonit lyhentävät telomeerejä, ja se altistaa kasvaimille. Se taas saattaa johtua siitä, että solut, joissa on lyhyitä telomeerijaksoja, ovat epävakaita, ja niistä tulee helpommin epänormaaleja syöpäsoluja.
https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(20)30621-8/fulltext
https://www.sciencedaily.com/releases/2020/08/200819094805.htm