Potilaiden saama tuki vaihtelee

Psykologi Krista Koivula on työskennellyt Kysissä 10 vuotta. Hänen kotiosastonsa on lasten veri- ja syöpätautien osasto, mutta hän hoitaa myös muiden osastojen lapsia, nuoria ja heidän läheisiään.

Potilastyön lisäksi hän tekee kehittämistyötä. Hän esimerkiksi kouluttaa sairaanhoitajia ja lääkäreitä ja kertoo, millaisia asioita potilaiden ja perheiden kohtaamisessa on syytä huomioida. Kohtaamista opetetaan varsin vähän sairaalassa työskentelevien ammattilaisten peruskoulutuksessa, ja ehkä juuri siksi he janoavat tietoa.

Koivula esimerkiksi kertoo, miten psyykkinen reaktio vaikuttaa ihmiseen ja miten reaktiota voidaan lieventää. Moneen tilanteeseen hän antaa ihan konkreettisia neuvoja. Neuvo voi olla niinkin yksinkertainen kuin että näytteenottoa tai toimenpidettä pelkäävälle voi antaa pastillin suuhun. Kun ihminen säikähtää, hänen suunsa kuivuu. Pastilli auttaa käynnistämään syljen erityksen, mikä rauhoittaa kehoa ja sitä kautta myös mieltä.

Yksi tärkeä neuvo on, että kun lääkäri kertoo vaikeita uutisia, hänen pitää puhua myös lapselle. Osa syöpää sairastavista nuorista kokee, että heidät sivuutetaan, jos aikuiset keskustelevat keskenään sairaudesta. (Tämä sama kävi ilmi ”Syöpä koskettaa” -dialogiraportissamme)

On tietenkin tärkeää, että lääkäri puhuu ymmärrettävästi. Tärkeää on myös luoda toivoa ja tehdä tilanteesta mahdollisimman turvallinen.

Eräs lääkäri kertoi vastikään Koivulalle, että hän oli riisunut suu-nenäsuojuksen, kun oli joutunut kertomaan perheelle huonoja uutisia. Hän oli kokenut, että siinä tilanteessa oli pakko näyttää kasvot. Se oli Koivulan mielestä yksinkertainen mutta hieno ele.

”Pienet asiat voivat olla hirvittävän tärkeitä, kun perhe myöhemmin muistelee tilannetta. Psyykkinen toipuminenkin on parempaa, kun alkuvaiheesta ei ole turhia järkyttäviä kokemuksia.”

Intensiiviset hoitojaksot tuovat näkyviin perheiden erilaisia ongelmia, mutta perheet kertovat niistä myös oma-aloitteisesti. He ymmärtävät, että hoitohenkilökunnan on hyvä olla perillä koko tilanteesta.

Myös Kysissä tukea kohdennetaan niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Mitä enemmän ongelmia on, sitä enemmän tukea tarjotaan koko perheelle, myös vanhemmille ja sisaruksille. Kysissä kokoontuu esimerkiksi viikoittainen vanhempien vertaistukiryhmä.

Koivulan mielestä Kysin tilanne on hyvä. Sairaala tukee perheitä riittävästi. Ainakin hänelle potilaat ja heidän läheisensä kertovat, että he ovat tyytyväisiä saamaansa hoitoon ja tukeen.

”Toki tilanteet ovat äärimmäisen raskaita, eikä mikään tuki saa pois sitä tuskaa, mitä lapsen sairastuminen aiheuttaa. Helpoksi niitä tilanteita ei saa millään.”