Stressi lisää sairastumisen riskiä

Asiaa voi tarkastella myös biologian näkökulmasta.

Syksyllä 2020 Facebookin Eriarvoisuusvarasto-ryhmässä käytiin keskustelua siitä, mikä saattaisi selittää Anniina Kyrönlahden tutkimuksen esiintuomaa eriarvoisuutta. Helsingin yliopiston evoluutiobiologian dosentti ja ekologian professori Emma Vitikainen mainitsi, että alhaiseen tulotasoon liittyy psykososiaalista stressiä, joka saattaa vaikuttaa riskiin sairastua syöpään ja syövästä parantumiseen. Kommentti kuulosti äärimmäisen mielenkiintoiselta. Oli pakko ottaa yhteyttä Vitikaiseen ja ehdottaa haastattelua.

Evoluutiobiologian logiikka perustuu siihen, että ympäristö muokkaa geenejä ja niiden toimintaa luonnonvalinnan kautta. Luonnonvalinta suosii niitä eläimiä – eli myös ihmisiä –, jotka ovat parhaiten sopeutuneet juuri vallitseviin olosuhteisiin.

Sopeutumisella tarkoitetaan sitä, että ne yksilöt, joiden geenien toiminta ja fysiologia vastaavat parhaiten ympäristön haasteisiin, saavat eniten jälkeläisiä ja siirtävät siis omia geenejään tehokkaimmin seuraavaan sukupolveen. Näin nämä ominaisuudet yleistyvät.

Sen vuoksi myös geenien toiminta muuttuu sukupolvien saatossa riippuen siitä, miten geenit tulkitsevat ympäristöä. Esimerkiksi kalat saattavat tulla sukukypsiksi aikaisemmin ja pienempinä, jos suurikokoisia kaloja kalastetaan eniten, koska silloin valinta suosii pienikokoisten kalojen lisääntymistä.

Yksilöt sopeutuvat maailmaan esimerkiksi sen mukaan, tulkitsevatko ne maailman turvalliseksi ja seesteiseksi vai vaaralliseksi ja kaoottiseksi.

Ympäristö muuttaa geenisäätelyn kautta myös ihmisen elintoimintoja. Jotkut näistä muutoksista voivat olla niin sanotusti evolutiivisesti järkeviä, vaikka niistä voi olla yksittäisille ihmisille nyky-yhteiskunnassa jopa haittaa.

Esimerkiksi köyhissä ja hyvin stressaantuneissa oloissa kasvaneilla tytöillä murrosikä voi alkaa keskimäärin muita nuorempina. Elimistö tulkitsee, että heidän kannattaa tulla sukukypsäksi mahdollisimman varhain, koska he eivät todennäköisesti elä kovin pitkään. Samaa tapahtuu luonnossa kasvavilla nisäkkäillä.

Se tiedetään, että köyhyys ja sen mukanaan tuomat ongelmat altistavat stressille. Sekin tiedetään, että voimakas psykofyysinen stressi vaikuttaa ihmiseen monilla tavoilla. Jos ihminen altistuu voimakkaalle stressille, hänellä on suurempi riski sairastua vakavasti ja kuolla keskimääräistä nuorempana.

Köyhyyden aiheuttama stressi vaikuttaa geenien säätelyyn ja sitä kautta solujen vanhenemiseen. Se taas saa aikaan muita köyhyyteen liitettyjä ominaisuuksia, kuten alttiutta sairastua tiettyihin sairauksiin.

Stressi aiheuttaa esimerkiksi ennenaikaista vanhenemista ja tulehdusmerkkiaineiden lisääntymistä, mikä aiheuttaa sisäeritysjärjestelmän häiriöitä. Se taas voi aiheuttaa esimerkiksi tyypin 2 diabetesta ja verenkiertoelimistön sairauksia.

Jos stressi kestää läpi elämän, sen vaikutukset suurentuvat. Eli yksi yksittäinen huono-osaisuuden kokemus ei lisää riskiä, mutta jos kokemuksia on paljon, ne kumuloituvat ja riski kasvaa.

”Nämä ovat hurjia juttuja”, Emma Vitikainen sanoo.

Hänkään ei yllättynyt Anniina Kyrönlahden tutkimuksen tuloksista. Hän pitää tuloksia järkyttävinä, mutta ei missään nimessä yllättävinä.

”Meillä on vallalla naiivi ajattelu, että me Suomessa olemme tasa-arvoisia tai että on itsestä kiinni, miten pärjää. Mutta pitkäaikainen taloudellinen niukkuus kuluttaa ihmistä, myös lasta. Se vaikuttaa kaikkeen jopa solutasolla.”

Kyse on biologiasta. Sitä ymmärtääkseen pitää kurkistaa mikroskooppiin.