Vanhemmat noudattavat ohjeita hyvin

Päivi Lähteenmäen mukaan syöpää sairastavien lasten vanhemmilla on toki uudenlaisia vastuita. Kuitenkin syöpäsairauden kannalta ratkaisevin hoito on lääkäreiden ja sairaanhoitajien vastuulla.

Solunsalpaajahoidot ja varsinaiset syöpää hoitavat muut hoidot annetaan sairaalassa. Kotona annosteltavia, varsinaisia syöpälääkkeitä tarvitaan melko harvoin, mutta joillakin leukemiaa ja lymfoomaa sairastavilla on – diagnoosista riippuen – syöpähoidon kannalta keskeisiä ylläpitolääkityksiä, jotka annostellaan kotona.

Muuten kotona annosteltavat lääkkeet ovat tukihoitoja. Ne kohentavat oloa, mutta ne eivät vaikuta itse syöpään, esimerkiksi siihen, miten sairaus etenee.

Tosin on yksi erityisen tärkeä asia, joka vanhempien pitää ymmärtää. Jos lapselle nousee kova kuume – 38 astetta tai enemmän – pitää lähteä sairaalaan. Kuumeen kanssa ei saa jäädä odottamaan vaikka aamuun, vaan sairaalaan pitää lähteä heti. Kuume kertoo tulehduksesta, ja tulehdus voi olla syöpää sairastavalle hengenvaarallinen. Syöpähoidot laskevat veriarvoja ja heikentävät puolustuskykyä.

Lähteenmäki ei kuitenkaan ole huomannut, että huono-osaiset tulisivat sairaalaan tulehduksen takia myöhemmin kuin hyväosaiset.

Tietenkään kriisissä vastaanottokyky ei ole paras mahdollinen, Kristiina Poikela muistuttaa. Joskus hoito-ohjeet pitää toistaa moneen kertaan. Joskus voi tapahtua erehdyksiä, esimerkiksi joku tietty lääke on saatettu ottaa maidon kanssa vaikka se pitäisi ottaa vain veden kanssa. Mutta ne ovat väärinkäsityksiä, joita voi sattua kenelle tahansa. Pienituloinen tai kukaan muukaan ei laiminlyö ohjeita tietoisesti tai toistuvasti.

Jos jotain yleistyksiä pitää sanoa, niin yleisesti ottaen Poikelan kokemus on se, että vähemmän koulutetut noudattavat ohjeita tarkasti eivätkä kyseenalaista niitä. Jos jotkut kyseenalaistavat ohjeita, niin ennemmin korkeasti koulutetut vanhemmat.

Mikä sitten selittää Kyrönlahden ryhmän saamia tuloksia, on tuhannen taalan kysymys, Lähteenmäki sanoo.

Syöpää sairastaneista lapsista ja nuorista noin neljäsosalla ilmenee myöhemmin, jo parantumisen jälkeen, erilaisia psykososiaalisia ongelmia. He ovat vaarassa esimerkiksi alkoholisoitua tai sairastua masennukseen. Heille voi laueta posttraumaattinen stressireaktio, kun vanhat, syöpähoitojen aikaiset muistot palaavat mieleen.

Syöpä voi myös jättää erilaisia vaivoja ja rajoitteita. Ne voivat vaikuttaa siihen, pystyykö myöhemmin opiskelemaan ja käymään töissä. Lähteenmäki pohtii, voisiko tästä löytyä syy siihen, miksi vanhempien tuloerot vaikuttavat lapsen selviämiseen. Jos perheessä on ollut jo valmiiksi köyhyyttä ja sen aiheuttamia ongelmia ja vakava sairaus vielä lisää niitä, niin ehkä vaikutukset näkyvät selviämisessä. Kuitenkaan mitään selkeää syytä eriarvoisuuteen Lähteenmäellä ja Poikelalla ei ole antaa.

On pelkkiä arvailuja, joista he eivät ole itsekään kovin vakuuttuneita.