Parisuhde

Parisuhde voi auttaa yli kriisin, jos vain muistatte puhua

Kun lapsi sairastaa syöpää, jokainen vanhempi joutuu tinkimään omasta elämästään, työstä, unesta ja harrastuksista. Jokainen myös käsittelee kriisiä eri tavoin, ja roolisi vanhempana voi muuttua sairauden myötä merkittävästi. Parisuhdeaika vähenee, vaikeita tunteita nousee pintaan ja elämän perusturva järkkyy. Tämä kaikki vaikuttaa myös parisuhteeseen.

Vastuun pitäisi jakautua vanhemmille tasaisesti, sillä lapsi tarvitsee teitä molempia. Joskus käy niin, että toinen vanhemmista omii sairaasta lapsesta huolehtimisen ja samalla etäännyttää toista vanhempaa lapsesta. Puhukaa rooleistanne avoimesti.

Äidit ja isät suhtautuvat sairauteen eri tavalla

Jokainen suhtautuu lapsen sairauteen omalla tavallaan. Miehet ja naiset suhtautuvat tyypillisesti hiukan eri tavalla. Älä kuitenkaan lukittaudu näihin listoihin, sillä jokainen käsittelee asioita ennen kaikkea yksilöllisesti.

Äideille tyypillisempää

• tarve saada puhua
• sosiaalisen tuen tarve
• muiden perheenjäsenten tarpeiden priorisointi omien edelle
• ahdistus ja suru liittyy enemmän lapsen sairauteen
• tunteiden käsittelyssä helpottavat mm. lukeminen, kirjoittaminen, musiikinkuuntelu, käsityöt, liikunta tai arkisten askareiden hoitaminen.

Isille tyypillisempää

• tarve olla yksin ja hiljaa
• tunteiden tukahduttaminen ja käyttäytymisen hallinta
• rationaalinen lähestymistapa
• ahdistus liittyy enemmän taloudellisiin haasteisiin ja tunnesuhteisiin
• tarve näyttäytyä vahvana, tukijan rooli muulle perheelle
• tunnevahvuuden osoittaminen töissä ja kotona
• aktiivinen toiminta on monelle ensisijainen selviytymiskeino.

Lapsen sairauden myötä vanhempien oma yhteydentarve puolisoon saattaa lisääntyä. Jos toinen vastaa tarpeeseen, suhde vahvistuu.

Parisuhdetta mutkistaa kuitenkin lapsen sairauden aiheuttama yksilöllinen kriisi, stressi ja pelko – puolisot voivat reagoida tilanteeseen hyvin eri tavoin. Omia tarpeita voi olla kriisin keskellä myös vaikea tunnistaa, ja kumppani saattaa tiedostamattaan käyttäytyä parisuhdetta heikentävällä tavalla.

Hetkellä, kun tarvitsemme eniten toisiamme, emmekä saa toiselta sitä mitä tarvitsisimme, tuloksena voi olla ahdistusta ja pettymystä, joka heijastuu pitkälle tulevaan. Siksi vaikeistakin asioista ja tunteista on puhuttava avoimesti.

Kysy joka päivä, mitä toiselle kuuluu

Kriisitilanteessa parisuhteelle tärkeintä on hyvä keskusteluyhteys. Jos sitä ei ole, nyt on hyvä hetki rakentaa. Keskusteluyhteyttä kumppanin kanssa ylläpitävät parhaiten ihan pienet arkipäiväiset kysymykset: mitä toiselle kuuluu, mitä toinen ajattelee.

Lapsen sairaus herättää luonnollisesti pelkoa, mutta myös monia muita tunteita.

Oletteko puhuneet esimerkiksi näistä tunteista?

• Suru ja pettymys, kun perhe ei voi jatkaa tavallista arkeaan ja moni kiva asia jää pois (harrastukset, matkat, tavallinen arki).
• Viha, katkeruus ja kateus, miksi juuri me, miksi juuri minun lapseni.
• Häpeä sairaudesta ja sen aiheuttamista muutoksista.
• Syyllisyys, olenko vaikuttanut itse lapsen sairastumiseen?

Jos pystytte suhtautumaan lapsen sairauteen jaettuna “meidän yhteisenä” kriisinä ja sitoudutte yhdessä ylläpitämään toivoa, parisuhde voi antaa parhaimmillaan voimaa, joka auttaa perheen kriisin yli. Jos keskusteluyhteys katoaa, sairaus voi pahimmillaan ajaa perheenjäsenet erilleen.

Kysy, vaikka se olisi vaikeaa. Asioiden ottaminen puheeksi on molempien vastuulla.

Tärkeintä parisuhteessa on taito keskustella

Valitse oikea hetki

Valitse keskusteluun rauhallinen ja hyvä hetki, jolloin kumppanillasi ei ole kesken jokin hänelle tärkeä asia. Huomioi puolison oma mielentila sekä lapsen sairauden tila.

Jutelkaa päivittäin

Päivittäinen pysähtymis- ja keskusteluhetki voi riittää parisuhteen ylläpitämiseen. Hetken ei tarvitse olla pitkä, kunhan pidätte tavasta kiinni. Jos toinen teistä on lapsen kanssa sairaalassa, voitte soitella tai jutella videoyhteydellä.

Aloita pehmeästi: kysy tai kerro omista tunteistasi

Kysy avoimia kysymyksiä, esimerkiksi: ”Millä mielellä olet? / Kuinka päiväsi on mennyt? / Voinko tehdä jotain puolestasi?”

Voit aloittaa keskustelun myös kertomalla omista tunteista ja ajatuksistasi. Kerro, mitä kaipaat kumppaniltasi juuri tässä tilanteessa. “Minulle olisi tärkeää, että…”, “Minua huolestuttaa… ”

Voit ottaa esiin myös hankalia asioita rakentavasti. Voit esimerkiksi aloittaa kysymyksellä: “Oletko huomannut, että…” tai esittämällä toiveen.

Älä hyökkää

Pahin mahdollinen aloitus on hyökkäävä. ”Aina sä olet puhelimella/koneella, kun haluaisin jutella kanssasi.” ”Sä valitat koko ajan. Mikään mitä teen ei riitä.” Repivä kritiikki ajaa molemmat puolustusasemiin miettimään seuraavaa siirtoaan. Silloin keskustelulla ei saavuteta mitään.

Vaikeassa tilanteessa kiukkuakin saa ilmaista, kunhan se ei johda syyttelyyn.

Entä jos tulee riita?

Riita tai vaikea tilanne voi ajaa aikuisenkin niin suureen tunnemylläkkään, että hän alkaa käyttäytyä kuin kaksivuotias. Suuressa tunnekuohussa riitaa ja keskustelua ei kannata jatkaa. Kiihtyneessä tilassa emme edes kunnolla kuule toista eikä keskustelu johda mihinkään.

Riitatilanteessa kumppania voi rauhoitella toteamalla esimerkiksi, että käymme nyt molemmat ylikierroksilla, palataanko asiaan myöhemmin.

Ihminen tarvitsee rauhoittuakseen vähintään 20 minuuttia. Ilman kunnon rauhoittumista kiihtymys palaa helposti takaisin. Älkää jättäkö asioiden käsittelyä kuitenkaan kokonaan kesken, vaan palatkaa asioiden äärelle, kun molemmat ovat rauhoittuneet.

Asioiden puheeksi ottamista ja keskustelua ei kannata vältellä siksi, että pelkää toisen reaktioita.

Jos keskustelutilanteet tuntuvat usein päätyvän riitelyyn, voisitteko lukea tätä sivua yhdessä ja miettiä yhdessä, miten voisitte keskustella rakentavammin?

Arvosta kumppania ääneen

Mitä hyvää kumppanissasi on? Mistä voisit kiittää kumppaniasi tänään? Miten voisit huomioida tai tukea kumppaniasi? Pienet huomaavaiset teot ylläpitävät parisuhdetta arjessa.

Ole valmis kompromisseihin

Lapsen sairastaessa kompromisseja on pakko tehdä parisuhteessa tavallistakin enemmän, jotta tilanteen tuomasta kuormituksesta selvitään. Keskustelua voi syntyä esimerkiksi siitä, kumpi vanhemmista on sairaalassa ja kumpi töissä, kuka hoitaa terveet lapset, miten selviytyä taloudellisesti tai mistä ja kuinka paljon pyydetään ulkopuolista apua.

Vastuu on molemmilla. Kun kumppani vaikuttaa valmiilta kompromissiin, on helpompi tulla itsekin vastaan. Vaikeissa tilanteissa saattaa auttaa yhteinen sopimus siitä, että keskitymme nyt miettimään vain sitä, miten ratkaisemme tilanteen, ja tilanteeseen liittyvät vaikeat tunteet voidaan sopia käsiteltävän myöhemmin erikseen.

Kompromissi voi olla myös se, että suostuu madaltamaan omaa rimaansa esimerkiksi kotitöihin tai ruokailuun liittyvissä asioissa.

Kumpikin tarvitsee omaa tilaa ja aikaa

Hyvässä parisuhteessa kumpikin tarvitsee tunteen siitä, että minulla on omaa tilaa ja aikaa. Aikaa ja tilaa tarvitaan omille ajatuksille, tunteiden tuntemiselle, harrastuksille ja ystäville.

Tämä on erityisen haastavaa perheessä, jossa lapsi sairastaa syöpää. Omalla tilalla ja rauhalla on kuitenkin merkittävä rooli jaksamisessa. Kun sairauden pahimmasta vaiheesta on selvitty, olisi hyvä, jos pystyisitte sopimaan arkeen pieniä oman ajan hetkiä, edes puoli tuntia viikossa. Ohjatkaa silloin myös lapset lähestymään toista vanhempaa. Näin varmistatte kummallekin oman rauhallisen hetken.

Oman ajan ottaminen on sairastuneen lapsen vanhemmille usein vaikeaa. Tässä voitte tukea toinen toistanne. Kun kannustat puolisoa ottamaan omaa aikaa, tämä välittää viestiä siitä, että kumppani ja hänen hyvinvointinsa on sinulle tärkeää. Kumppanin kannustaminen ja tukeminen oman ajan järjestämiseen helpottaa myös oman ajan ottamista.

Pidä huolta läheisyydestä – se vähentää stressiä ja tuo turvaa

Hyvän olon hetkien ja mukavien yhteiselon tuokioiden – lyhyidenkin – löytäminen on tärkeää ja lisää elämään mielekkyyttä. On tärkeää, että sanotte ihan ääneen, mitä tapahtuu silloin, kun kaikki on hyvin.

Tähän liittyy myös positiivisen palautteen antaminen kumppanille. Mitä sellaista kumppani tekee, mikä ilahduttaa tai rohkaisee sinua?

Turvallista läheisyyttä parisuhteessa luovat esimerkiksi:

• lähtösuukko
• pikainen halaus arjessa
• viestit päivän aikana
• yhteinen pieni hetki päivässä, vaikka iltatee keittiössä seisten
• käpertyminen kainaloon hetkeksi nukkumaan mennessä
• mikä tahansa ennalta järjestetty yhteinen irtiotto, jotta pääsette vaikka yhdessä kävelylle.

Rakentakaa päivittäisiä, säännöllisiä, ja vaikka ihan lyhyitäkin tunneyhteyden rituaaleja. Soitelkaa toisillenne vaikka vain kertoaksenne, että toinen on ajatuksissa. Se auttaa jaksamaan.

Tukikeskusteluja käy perheterapeutti, uusperheneuvoja Anne Huolman.

Ota yhteyttä Anneen joko sähköpostilla tai lähettämällä tekstiviesti sopiaksesi itsellesi keskusteluajan:

anne.huolman@gmail.com
+358 40 3505474

Lue lisää ja saa apua parisuhteeseen parisuhdekeskus Katajasta.