Sairastuminen laukaisee kriisin

Lapsen sairastuminen laukaisee perheessä kriisin

Yksi saattaa kriisin keskellä puhua sairaudesta avoimesti ja jakaa paljonkin omia ajatuksiaan toisille, toinen saattaa vetäytyä kuoreensa ja käsitellä asiaa omassa rauhassa. Kaikki tavat ovat oikeita.

Kriisi koostuu erilaisista vaiheista, joiden tunnistaminen voi auttaa perhettänne kriisin keskellä.

Sokkivaihe: Diagnoosi lapsen syövästä laukaisee kriisin. Sokkivaiheessa ihmisen on vaikea käsitellä tilannetta ja hän voi jopa kieltää sen. Reaktiot vaihtelevat. Osa lamaantuu, osalla kytkeytyy päälle “autopilotti” ja he toimivat mekaanisesti. Tyypillistä sokkivaiheelle on myös epätodellinen ja ulkopuolinen olo, huutaminen, itku tai paniikki.

Reaktiovaiheessa ihminen alkaa hyväksyä tapahtuman ja yrittää muodostaa käsitystä siitä. Tunteet vaihtelevat ja ovat voimakkaita. Reaktiovaiheeseen saattaa liittyä pelkoa ja ahdistusta, itsesyytöksiä ja tarvetta etsiä syyllisiä. Usein koko keho reagoi järkytykseen ja ihminen saattaa kärsiä unettomuudesta, ruokahaluttomuudesta, vapinasta tai pahoinvoinnista.

Käsittelyvaiheessa ihminen alkaa ymmärtää kriisin aiheuttaneen tapahtuman. Hän ei enää kiellä sitä, vaan alkaa käsittää sen olevan totta. Hän on vähitellen valmis kohtaamaan sairauden kaikki ulottuvuudet: oman ja perheensä muuttuneen tilanteen. Tällöin tulee tarve pukea tunteita sanoiksi. Tapahtuneen tarkka kuvailu ja pohtiminen voivat edistää jaksamista ja toipumista kriisistä. Käsittelyvaiheeseen voi liittyä muisti- ja keskittymisvaikeuksia, ärtyneisyyttä ja sosiaalista vetäytymistä.

Uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtunut alkaa hiljalleen muuttua osaksi elämää. Sen kanssa pystyy elämään, vaikka välillä tuska saattaakin nousta pintaan. Ihminen kykenee suuntautumaan ajatuksiaan tulevaisuuteen, ja hän voi antaa itselleen luvan kokea jälleen iloa.

Erilaiset perheet kriisin keskellä

Lapsen syöpä ei katso perheen taloudellista tai sosiaalista taustaa, perhemuotoa, ikää tai sukupuolta. Syöpä ei ole kenenkään syy.

Syöpä tulee jokaisen elämään aina pahalla hetkellä, eihän sairaudelle hyvää hetkeä olekaan. Mutta perheillä voi olla hyvin erilaisia tilanteita ja erilaisia voimavaroja. Aivan liian moni koittaa sinnitellä ilman riittävää tukea.

Yhden vanhemman perheessä haastetta lisää se, että vanhemmalla ei ole kumppania tai toista vanhempaa jakamassa huolta, vaikeita tunteita ja arjen sujumista. Mutta myös monella yhden vanhemman perheellä on toimiva tukiverkosto sukulaisista tai ystävistä. Jos perheessä on useita lapsia, hoitoavun saaminen tuo omat haasteensa. Jos tukiverkkoa ei ole, useat järjestöt tarjoavat apua – sitä kannattaa pyytää rohkeasti pyytää ja kysyä. Osaston kuntoutusohjaaja tai sosiaalityöntekijä osaa auttaa.

Uusperheessä lapsen sairaus saattaa muuttaa arjen monessa kodissa. Jos lapsella on kaksi kotia, pitää ratkoa monia asioita, ja asioista sopiminen vaatii erityisen paljon avoimuutta, luottamusta ja joustavuutta. Uusista käytännöistä on kyettävä sopimaan sekä nykyisen kumppanin että ex-kumppanin kanssa. Valitettavan usein väleissä on hankausta ja ulkopuolelta tuleva kriisi voi nostaa pintaan epäluottamusta ja ristiriitoja. Jos ristiriitoja ei saada käsiteltyä riittävästi, apua kannattaa hakea uusperheneuvonnasta (ks. esimerkiksi Suplin tarjoama ilmainen puhelinneuvonta).

Lue seuraavaksi: Vanhemman rooli lapsen sairastuessa