Lapsen kuolema

Kun lapsi kuolee syöpään

Kun syöpähoidot eivät auta, sinun tärkeä ja vaikea tehtäväsi on saattaa lasta. Sinun tai perheenne ei tarvitse käydä tätä vaikeaa vaihetta läpi yksin. Hoitohenkilökunta auttaa.

Ota kaikki tuki ja apu vastaan.

Puhu kuolemasta avoimesti lapsen kanssa

Lapsen kanssa on tärkeä puhua avoimesti kuolemasta, vaikka se voi tuntua vaikealta. Lapsen tai nuoren tuska ei pahene puhumalla, vaan avoin keskustelu vaikeistakin asioista luo turvaa ja kertoo lapselle, että hän ei vaikeassakaan tilanteessa jää yksin. Kipeistäkin asioista saa puhua.

TAYSin Lasten saattohoito -oppaasta (pdf) voi olla tukea keskusteluihin lapsen kanssa.

Kuolemasta puhuminen perheenjäsenten kanssa vähentää stressiä ja antaa teille kaikille tilaisuuden kokea tunteita yhdessä. Se antaa myös mahdollisuuden suunnitella tulevaa ja valmistautua siihen.

Joskus ihminen ei vain pysty puhumaan vaikeista asioista. Se voi olla suojakeino. Ketään ei pitäisi pakottaa puhumaan.

Pidä huolta itsestäsi, pidät huolta perheestäsi

Saattohoitoaika ja lapsen kuolema ovat vanhemmalle erittäin raskasta aikaa. Omat tarpeet saattavat unohtua kokonaan. Pysähdy ja kiinnitä säännöllisesti huomiota omaan jaksamiseen, vaikka se ei tuntuisikaan olennaiselta.

Oma jaksamisesi auttaa sekä kuolevaa lasta että terveitä sisaruksia selviämään vaikeassa tilanteessa.

Perusasiat korostuvat: säännöllinen syöminen, riittävä uni, liikkuminen ja arjen rutiineista kiinnipitäminen sekä oma aika puolison tai ystävän kanssa. Pienet tietoiset rentoutumis- ja virkityshetket ovat tärkeitä. Lue myös teksti ”Vanhempi, huolehdi itsestäsi, olet sairastavan lapsen tuki ja turva”.

Jokainen suree tavallaan ja omalla tahdillaan

Kun oma lapsi on kuolee, kohtuuton tilanne ja suru voivat tuntua kestämättömiltä. Perheenjäsenet kokevat ja ilmentävät surua eri tavoin. Parisuhde ja perheen sisäiset suhteet ovat koetuksella.

Aina suru ei näy päälle, jolloin jopa aivan lähimmät eivät ehkä huomaa tai ymmärrä surua. Jokaisella lapsen läheisellä on oma tahtinsa ja tapansa surra.

Suru ei kokonaan koskaan katoa, mutta ajan myötä se muuttuu. Lapsi ei ikinä häviä vanhemman tai sisaruksen sydämestä. Kaipaus voi nousta pintaan voimakkaasti arkisissa tilanteissa tai perheen yhteisissä hetkissä, kun tulee kokemus siitä, että yksi perheenjäsen on poissa. Tunne olisi hyvä jakaa muiden perheenjäsenten kanssa, jotta kukaan perheenjäsen ei jäisi surunsa kanssa yksin.

Vanhemman suru

Oman lapsen kuolema ei herätä yksin surua, vaan käyt vanhempana läpi laajan kirjon muitakin tunteita. Kaikki tunteet ovat oikein, niitä ei kannata tukahduttaa. Monet tunteista ilmenevät myös fyysisinä.

Surua voi käsitellä eri tavoin, mutta olisi hyvä, jos voisit sanoittaa sitä joko puhumalla tai kirjoittamalla. Tapahtumien käsittely ja läpikäyminen uudestaan ja uudestaan saattaa auttaa.

“Peetun äkillinen sairastuminen ja sitten nopea kuolema aiheutti ainakin itsellä epätoivoa ja epäuskoa. Pettymystä itseeni, etten mitään voinut asialle itse tehdä, en auttaa Peetua ja koko perhettä. Fyysisesti pahaa oloa, voimattomuutta, väsymystä.

Kaikki mahdolliset tunteet on käyty läpi, aaltoilevaa on tunne ja varsinkin alkutaipaleella aaltoilu oli jyrkkää. Vertaistukiryhmissä käydään myös tunneasioita läpi ja siellä tunteet uskaltaa näyttää, kun kukaan ei ihmettele asiaa.”

– Peetun isä (lue koko tarina)

Joskus ympäristö ei oikein osaa suhtautua lapsen kuolemaan eikä sinun suruusi. Voit kokea, että jäät yksin asian kanssa tai tulet väärinymmärretyksi. Surutyössä voi olla avuksi, jos pystyt näyttämään avoimesti tunteitasi, kuuntelemaan omaa kehoaan ja kohtelemaan itseäsi ja läheisiäsi armollisesti.

Tarvitsetko tukea surussasi? Käpy Lapsikuolemaperheet ry tarjoaa vertaistukea.

Siskon ja veljen suru

Oman sisaruksen menettäminen voi aiheuttaa lapselle muun muassa pelkoa muidenkin rakkaiden menettämisestä, syyllisyyttä omasta selviämisestään ja lisääntyvää kiintymystä ja myötätuntoa perheenjäseniä kohtaan. Tyypillisiä ovat myös monet fyysiset oireet, univaikeudet ja koulunkäyntivaikeudet.

“Nyt mä mietin usein, millasta se olis jos Peetu olis vielä täällä. Me mentäis samaa matkaa kouluun ja mä myöhästyisin, kun Peetu hidastelis. Mökillä ja laivalla mä en olis yksin.”

– Peetun sisko Ella (lue koko tarina)

Voi olla vaikea erottaa, liittyykö sisaruksen käytös hänen omaan kasvuvaiheeseensa vai suruun ja tilanteeseen. Osa sisaruksista kokee kasvavansa sisaruksen sairauden ja kuoleman myötä ikätovereitaan nopeammin. He saattavat kokea esimerkiksi enemmän myötätuntoa muita kohtaan ja että voivat auttaa muita surevia. Suhtautuminen elämään voi muuttua.

“Koulussa tuntui aluksi, että olin erilainen kuin muut. Sylvan viikonloppu oli eka kerta, kun mä näin muita lapsia, kellä oli sisko tai veli kuollut syöpään. Sitten oli se sururyhmä ja Kuortin kynttiläviikonloput, ne auttoivat. Kuortissa on turvallista olla, kun kaikki ymmärtää.”

– Peetun sisko Ella (lue koko tarina)

Kysy vertaistukea sisarukselle Käpy Lapsikuolemaperheet ry:stä.

Olisiko vertaistuesta apua teidän perheellenne?

Kun lapsi kuolee, liian moni perhe koittaa selviytyä surusta yksin. Kunnat, seurakunnat ja yhdistykset tarjoavat erilaista apua ja tukea.

Monet perheet ovat kokeneet saaneensa voimia vertaistuesta:

• Lupa lapsuuteen välittää maksutta perhetukihenkilöitä perheille, joissa eletään lapsen tai nuoren palliatiivisessa hoidossa sekä kokemustoimijoita sotealan ammattilaisten ja opiskelijoiden kohtaamisiin. Voit tilata meiltä myös kokemuspuheenvuoron erilaisiin kohtaamisiin ja tapahtumiin. Olethan yhteydessä sähköpostitse toimisto@lupalapsuuteen.fi tai puhelimitse 040 646 4332.
• Käpy Lapsikuolemaperheet ry tarjoaa vertaistukiryhmiä ikäryhmittäin, vertaistukiviikonloppuja perheille sekä välittää tukihenkilöitä. Vertaistukiryhmien ohjaajat ja tukihenkilöt ovat koulutettuja vapaaehtoisia, itsekin lapsensa menettäneitä vanhempia.
• Kysy vertaistukijaa Sylvasta. Vertaistukija koulutuksen saanut Sylvan vapaaehtoinen, joka on itse kokenut saman ja haluaa tukea toista samassa tilanteessa olevaa vanhempaa. Moni vertaistukija on saanut vertaistukea itsekin. Kysy vertaistukijaa vapaaehtoistoiminnan asiantuntijalta Elisabet Hallikaiselta. elisabet.hallikainen@sylva.fi, 050 300 7367